Ei pidä uskoa kaikkea mitä tuulivoimasta kerrotaan

Olen tällä hetkellä tilanteessa, johon en ikinä olisi uskonut joutuvani.

Kesäpaikkamme viereen, kerrassaan mainioille marjastus ja sienipaikoille suunniteltiin viidentoista tuulivoimalan teollisuusaluetta. Vaihtoehtona tälle viidelletoista oli yhdeksän voimalaa, yhtä korkeita ja yhtä tehokkaita kuin nuo viisitoista.

Emme halunneet noita myllyjä naapuriin. Olin niin paljon lukenut ja etsinyt tietoa tuulivoimaloitten haitoista, että tiedän miten Suomessa ja muualla maailmassa noista myllyistä on asukkaille riesaa. Sitten kuulin vielä, miten naapurin tytär perheineen perui valmiin kesäpaikkakaupan Västanfjärdissä lähelle suunniteltujen tuulivoimaloitten takia. Meidänkin kesäpaikkamme arvo siis laskisi – tai paikka ei menisi lainkaan kaupaksi tuulivoimaloitten takia. Paikassa on kiinni suuri osa perheen omaisuudesta.

Harmitti. En saanut öisin nukuttua.

Tiedän myös, että noin tuotettu sähkö on tavattoman kallista eikä siitä monien asiantuntijoiden mukaan ole juuri hyötyä ilmaston hiilidioksidin torjunnassa. Tuotettu sähkö on mitätön, kallis hiukkanen kokonaiskulutuksesta.
Ja silti joudun veronvaroillani tukemaan noiden tuulivoimaloitten rakentamista vaikka ne voivat aiheuttaa minulle päänsärkyä, sydänvaivoja (olen jo kerran ollut sydänleikkauksessa ja jokainen uusi elinvuosi on arvokas lahja) ja muita fyysisiä harmeja ja vaikka kesäpaikkamme arvo laskisi niiden takia nollaan.

Sitten asiat kääntyivät onnelliseen suuntaan. Tälle alueelle laadittiin maakuntakaava ja tuo viidentoista myllyn alue ei ollut kaavan tuulivoimalle sopivien alueiden joukossa. Tunsin helpotusta, olin onnellinen ja nukuimme jälleen yömme rauhallisesti. Alue on arvokas linnustoltaan, joten se ei sovi tuulivoimaloille.

Hyvä, nyt voimme puhtaalla omallatunnolla myydä kesäpaikkamme eniten tarjoavalle. Ostaja löytyykin, näytämme maakuntakaavaa ja vakuutamme ettei tänne tule tuulivoimaloita. Teemme kaupat. Kaikki on hyvin.

Tai ei olekaan. Kuukautta myöhemmin ostaja soittaa vihaisena ja sanoo tulleensa petetyksi. Naapuriin rakennetaan sittenkin tuulivoimaloita. Korkeus 200 metriä ja teho 3 MW. Yhdeksän kappaletta. Ostaja haluaa purkaa kaupat ja vaatii hyvitystä. Olemme tietoisesti salanneet asian, hän sanoo.

Kuinkas tässä näin kävi? Meillehän kerrottiin maakuntakaavassa, ettei alueelle tule tuulivoimaloita. Alue on arvokas lintualue, se ei sovi tuulivoiman rakentamiselle.

Soitamme kunnan virkamiehelle. Hän sanoo, että maakuntakaava tarkoittaa, ettei alueelle sovi rakentaa viittätoista voimalaa. Ne rikkoisivat tuon lintualueen rauhan. Mutta yhdeksän voimalaa saa kyllä rakentaa. Siitä päättää yksin kunta ja kunta on päättänyt, että ne rakennetaan.

Ketä tässä on petetty? Olemmeko me pettäneet ostajaa? Onko kunta pettänyt meitä? Onko maakuntakaavan tekijät pettäneet meitä kaikkia? Kuka meitä on johtanut harhaan? Ja onko tässä joku korvausvelvollinen? Kuka?

Tämän tarinan loppuosassa on menty hivenen asioitten edelle. Mutta näin Kemiön saarella voi tapahtua. Kun tuulivoimaa ryhdytään tänne kerran rakentamaan, ei mikään kolkka ole tuulivoimalta suojattu. Ei, vaikka siltä paperilla näyttäisi.

Esko Salmela
Taalintehdas

Leave a Reply