Tuulivoimaloita kaupan kirpputorilla

Kun tuulivoimasähkön syöttötariffi otettiin tuulivoiman appiukko Pekkarisen suojeluksessa käyttöön, niin samalla katsottiin, että jotta järjestelmään pääsisi mukaan oli voimalapojille pantava muutamia ehtoja. Yksi näistä ehdoista oli, että “voimala on uusi eikä sen valmistuksessa ole aiemmin käytettyjä osia”. Kerran käytöstä poistetuilla tuulivoimaloilla ei siis voi imuroida valtion varoja sijoittajan rahasäkkiin. Vai miten on? Onko energiavirastolla joku tuulivoimatarkastaja, jonka tehtävänä on tutkia rakennelmien ja turbiinien ikä? Onko joku jo fuskannut ja joutunut kiinni? Kiusaus saattaa kuitenkin olla suuri.

Euroopassa ja muuallakin maailmassa on tuulivoimalaboomin kylkiäisenä kehittynyt mahtavia tuulivoimaloiden kirpputoreja, jossa pikkurahalla kaupataan käytettyjä tuulivoimaloita. Tuulivoimalan (60 kW) saa Amerikassa jopa yhdellä dollarilla. Vie pois ja korjaa jäljet. Tanskassa kaupataan voimalaa 30 000 eurolla, Vestas V29/225 voimalan saa Liettuasta 35 000 eurolla, Puolasta Windmatic -voimalan 18 ooo eurolla. Ja niin edelleen. Kaikki käytettyinä ja entisillä pystytyspaikoillaan. Satoja myllyjä. Katsokaa vaikka tästä osoitteesta http://windturbines-marketplace.com/

Poimin netin runsaasta tarjonnasta pari kirpputoria, joilla oli kaupan yhteensä 298 käytettyä tuuliturbiinia. Myyntiluetteloissa mainitaan muiden tietojen ohella myös maa, josta mylly on noudettavissa ja myös voimalan pystytysvuosi. Tornit seisovat siis ilmeisesti yhä niillä paikoilla minne ne viimeksi pystytettiin. Voidaan olettaa, että ne pystytettiin aikanaan tuliterävehkeinä. Näillä listoilla vanhimman myllyt oli pystytetty vuonna 1990 ja – uusimmat vuonna 2010!

Syytä siihen, miksi myllyt on pantu kiertoon ei mainita. Niin kallista kapinetta tuskin hylätään ilman painavaa syytä. Syitä voidaan kyllä arvailla. Tuotto onkin ollut liian pieni. Asukkaat ovat päässeet niskan päälle. Voimalayhtiö on laistanut lupaehdoissa. Turbiineista onkin tullut lintujen lihamyllyjä. Tai joku on yksinkertaisesti tullut järkiinsä – mikä lienee hyvin epätodennäköistä.

Kun myyntilistoilla mainitaan myös voimaloitten pystytysvuosi (Year of Installation), niin jollakin tavalla voidaan hahmotella aika, jonka mylly on ollut käytössä – olettaen, että ne on pysäytetty tarjousvuonna vuonna 2013. Keskimääräinen käyttöikä on näin varovasti laskien 14-16 vuotta.
Esko Salmela
Taalintehdas

  1. Janne SalonenJanne Salonen03-24-2014

    “Myllyjen” lavat ovat ongelmajätettä joille ei ole keksitty mitään käyttöä. Niitä ei saa edes pilkkoa paikan päällä, ongelmajätettä kun ovat, vaan ne pitää viedä kokonaisina jonnekin. Betonikakkua ei sentään tarvitse kuljettaa pois, se kun “maisemoidaan” eli suomeksi jätetään könöttämään paikalleen monumenttina ihmiskunnan typeryydestä. Tulevat sukupolvet voivat käyttää niitä patsaiden alustoina, päälle voisi pronssivalaa vaikka nykyisten päättäjien muotokuvan.

    • Esko SalmelaEsko Salmela03-26-2014

      Kun käytettyjä myllyjä on myytävänä tällaiset määrät ja kun niitä kaupataan viimeksi asennetuilla paikoilla, niin herää heti kysymys hylättyjen myllyjen purkamisesta. Eikö omistajan pitäisi purkaa käytöstä poistetut myllyt ilman eri kehotusta? Yritetäänkö purkuvastuu siirtää jälleenmyynnin avulla? Mitä sitoumuksia myllyjen purkamisesta on tehty esim. Kemiön saarella? Onko purkusitoumus kirjattu maanomistajan kanssa tehtyyn vuokrasopimukseen? Näiden asioiden pitäisi olla julkisia, ne koskevat koko kunnan elinympäristöä. Onko näin käynyt myös Perniössä toimettomina seisoville tuulimyllyille?

Leave a Reply to Jaakko Ojaniemi Click here to cancel reply.