Valta kunnissa lipsuu yhä enemmän virkamiehille

Demokratian käsitteen mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu sen jäsenille, kansalaisille. Että kansalaiset vaaleissa valitsevat edustajansa hoitamaan asioita ei merkitse sitä, että kansalaiset olisivat vaaleissa luopuneet tästä vallasta.
Valta on edelleenkin kansalaisilla. Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa vaalien välilläkin on pyritty turvaamaan monin erilaisin säädöksin. Vapaus ilmaista mielipiteensä, oikeus tehdä aloitteita, oikeus vaikuttaa kansalaisjärjestöjen kautta ovat kaikki eräitä keinoja kansalaisille vaikuttaa.

Monet poliittisen elämän ja muut yhteiskunnan ihmiset ovat olleet viime päivinä huolissaan siitä, miten kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on vaarassa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson puhui juuri tästä (3.1.14) Åbo Underrättelser -lehdessä, vaikka hänen ajatustensa kimmokkeena olikin terveydenhoidon uudistus. Hän oli huolissaan demokratiasta nykypäivän Suomessa.
Hän kuulutti keskustelua siitä, mikä on kuntien tehtävä tulevaisuudessa ja kuka kuntien asioista lopulta päättää. Päätös ja vastuu on monista asioista nyt luisumassa virkamiehille. ”Kun yhä enemmän (päätösvaltaa) keskitetään, siirretään syrjään into ja tahto löytää kunnissa omia luovia ratkaisuja, jotka sopivat juuri tähän kuntaan. Kaikki puristetaan samaan muottiin, vaikka olosuhteet ovat ehkä toiset.”
Silmissäni juuri nuo Henrikssonin huomiot sopivat täsmälleen omaan kotikuntaani Kemiönsaareen.

Jaakko Lindfors, filosofian opettaja Turusta, moittii (HS 6.1.14) miten media tukeutuu samoihin asiantuntijavallan nimiin, jotka useimmiten edustavat yhteiskunnan finanssieliittiä. Hän kirjoittaa: ”Demokraattisessa julkisessa keskustelussa talousviisaisiin kuuluvat monipuolisesti yhteiskuntatieteiden edustajat, kuten sosiologit, taloushistorioitsijat ja valtio-opin tutkijat. Yhteiskuntafilosofian ja taidekentän pitäisi myös olla itsestään selvä osa tätä asiantuntijakaartia. Ilman näitä osaajia korostuvat kapea-alaiset yksityiset finanssimaailman intressit, mikä ei ole koko yhteiskunnan etu.”
Ongelmana ei ole vain asiantutijavalta vaan myös yhteiskunnan moniäänisyyden hukkuminen ja tavallisen kansalaisen vieraantuminen virallisesta kiintokuva-Suomesta, huomauttaa Lindfors.
Silmissäni nuo Lindforsin huomiot sopivat täsmälleen omaan kotikuntaani Kemiönsaareen.

Jussi Heikkilä, taloustieteen tohtorikoulutettava Helsingistä, kaipasi (HS 5.1.14) suomalaiseen yhteiskuntaan avoimempaa palautteen antamisen kulttuuria. Hän jatkaa: ”Palautteen antamisen kulttuurin edistäminen luonnollisesti vaatii virkamiesten sitoutumista palautteen hyödyntämiseen. Tähän ei välttämättä ole riittäviä kannustimia.”
Silmissäni nuo Heikkilän huomiot sopivat täsmälleen omaan kotikuntaani Kemiönsaareen.

Olisi viisasta, jos politiikassa ja erityisesti kunnallispolitiikassa kunneltaisi noita yhä vahvistuvia ääniä, jotka selvästi kuvastavat mitä kansalaiset päätösten teosta ajattelevat.

Esko Salmela
Taalintehdas

Leave a Reply